Spinningneitsyyden korkkaus

Noniin. Nyt on sitten oltu ensimmäistä kertaa ikinä spinningpyörän selässä. Salilla on tarjolla montakin erilaista spinniä: löytyy kevyttä, vuoristoa, rasvanpolttoa, sykettä ja ties mitä. Olen aina kuitannut lajin epäkiinnostavana, joten en ole uhrannut erityistä ajatusta tuntien eroille saati perehtynyt tuntikuvauksiin. Eilen oli ohjelmassa sykespin, jonne armas työkaverini huijasi minut toteamalla sen olevan "silleen suht tehokas".

Työkaveri opasti alkuun pyörän säätöjen kanssa, ja huomattuaan sähläykseni myös ohjaaja tuli hommaan avuksi. Kysyi minulta olenko ensikertalainen, ja tunnustin etten ole ikinä koskenut koko vehkeeseen. Voin vannoa, että siinä kohtaa ohjaajan silmissä välähti jotenkin ovelasti, ja näin jälkeen päin ajateltuna paras ratkaisu olisi ollut kuunnella sitä syvältä pään sisältä kumpuavaa "PAKENE!!!!!" -karjuntaa. Ohjaaja köytti kenkäni kiinni pyörän polkimiin ja antoi ohjeeksi, että tee niin kuin jaksat, ei ole pakko nousta seisomaan jos ei siltä tunnu.

Seurasin muiden esimerkkiä ja aloin polkea. Persuksiin alkoi sattua ennen kuin tunti ehti edes kunnolla alkaa (KENEN idea on ollut tehdä spinnisatulasta sellainen kuin se on?). Kymmenen minuutin ja ensimmäisen sykkeenkohotuksen jälkeen aloin rukoilla, että seuraava 50-minuuttinen menisi nopeasti. No, voin kertoa että ei mennyt. Vilkuilin kelloa viiden minuutin välein, kroolailin omassa hiessäni kuin paraskin janisievinen ja vannoin, että jos ikinä pääsen omin jaloin salista ulos, en tee itselleni mitään noin pahaa enää koskaan.

kuva 

Mutta kuten arvata saattaa, niin teenhän minä, joskaan en ihan tuolla intensiteetillä enkä ihan heti. Ensi viikolle ja seuraavalle olen varannut tunnit, mutta tällä kertaa kevytspinniin - jotenkin tuntuu, että hommaan olisi hyvä päästä jollain tavalla sisälle ennen seuraavaa itsetuhoisuuspuuskaa. Sillä eilinen oli valehtelematta suunnilleen maailman kamalinta, enkä ole koskaan ollut millään noin rankalla tunnilla. Seuraavan kerran kun combat tuntuu rankalta, voin nauraa paskaisesti ja muistuttaa itseäni, että pahempaakin on olemassa.

Seuraavan päivän tunnelmat? Persus on KIPEÄ. Enkä nyt tarkoita mitään söpöä jumitusta pakaralihaksessa vaan sitä, että kaikki istumiseen käytettävät osaset ihoa ja luita myöten tuntuvat siltä, kuin niille olisi näytetty pesäpallomailaa.

That being said, eihän siinä tunnissa mitään vikaa ollut, ainoa ongelma oli oma olematon kuntoni. Tietyssä mielentilassa voin jopa suositella, sillä olihan se tosiaan "silleen suht tehokas".