Mitä kuuluu?

Kaunista ja helteistä sunnuntaita, sedät, tädit ja henkilöt! Tämä ei ole virallinen paluu-postaus enkä tiedä onko sellaista ikinä tulossakaan, mutta koska tällä kertaa huvitti naputella, päätin jorinoida tänne. Mitä teille kuuluu? Minä olen kuluneen parin kuukauden aikana...

... syönyt yhtään liioittelematta ainakin kuusitoistatuhatta litraa mansikoita, koska nam. Alkavat pirulaiset vaan olla jo aika pieniä, eikä himoitsemiani puolen nyrkin kokoisia meinaa löytyä enää mistään.

... käynyt kaveripariskunnan häissä ja pukeutunut todistetusti muuhunkin kuin Nikeen. Ja suututtanut laukkukaupan tädin toteamalla, etten erityisesti välitä kullanvärisistä koristeista tai koruista.

... pukeutunut siihen Nikeen, ja ostanut elämäni ensimmäiset treenishortsit. Ja toiset. Ja kolmannet. Ja itseasiassa muutenkin niin hävyttömän paljon treenivaatteita, että siitä on alettu lämminhenkisesti kuittailla kotona. Mutta siis ihminenhän tarvitsee saman topin kuudessa eri värissä ihan ehdottomasti.

... menettänyt sydämeni bodyattackille, vaikka se on edelleen, kahdeksankin kerran jälkeen niin rankkaa että sitä on vaikea selittää. Joku siinä itsensä ylittämisessä kuitenkin kiehtoo, ja onhan se muikea tunne olla endorfiinipäissään sääriä myöten kananlihalla - pelkästään siitä ilosta, ettei kuollutkaan. Ohjaajana on kesän ajan heilunut sama sälli joka kävi vetämässä viime Tapaninpäivän näytetunnin, ja onkin osoittautunut kutakuinkin Fressin parhaaksi ohjaajaksi. Osaisipa joskus itsekin asennoitua omaan työhönsä samanlaisella ammattitaidolla.

... kehittänyt edelliseen kohtaan liittyen jonkin sortin kolmenkympin kriisin tms, jonka alitajunta on vähemmän ystävällisesti tunkenut unijutteluihin asti. En ole aiheesta erityisen ylpeä.

... käynyt kuuntelemassa lempiorkesteriani melkein eturivistä ja todennut, että Suomen kesä voi olla kylmä.

... todennut, että Suomen kesä voi olla myös kaikkea muuta kuin kylmä.

... päässyt vuoden treenitavoitteeseen vuoden puolivälissä - 200 kiloa taittui jalkaprässissä 30.6.

... saanut pudottamistani kiloista takaisin pari kappaletta, ja suhtautunut asiaan vaihtelevasti. Välillä veetuttaa urakalla, mutta suurimman osan ajasta asenne on syssymmällä sitten.

... hankkinut synttärilahjakortilla pidennykset ripsiin. Kerran olen jo ne huollattanut ihan omalla rahalla, ja aion huollattaa jatkossakin. Miksi, miksi vasta nyt?

... käynyt viettämässä laatuaikaa kylpylähotellissa, jonne raahasin myös salikamppeet mukaan ja jätin hyvällä omatunnolla ne käyttämättä. Joskus on kiva vaan rentoilla.


Jotta sellaista. Näistä kaikista ja paljon muusta on koostunut ohi pyrähtänyt kaksi kuukautta. Urhistelu ei ole unohtunut bloggailun jäämisen myötä vaikka kunnianhimoisimmat 4 salikertaa viikossa -ajatukset ovatkin jääneet - reenikertoja kertyy edelleen 4-6 viikossa riippuen muusta elämästä. Niin mielenkiintoiseksi poukkoiluni ei ole kuitenkaan muuttunut että viitsisin palata tauolta ainakaan vielä, mutta onhan tämä näppärä väylä olla olemassa niitä hetkiä varten, kun kymmenen sanaa ei riitä :)